maanantai 20. joulukuuta 2010

Silmä kovana: Sami Havia

Nimi -kollektiivi on menossa ansaitulle talvilomalle muihin maihin, mutta puskee takaisin vetrein voimin heti vuodenvaihteen jälkeen.
Talviloman spekseistä tulossa varmasti jonkun näköistä katsausta ulkomailta ja ehkäpä pientä haastattelua nykyisin Hollannissa asuvalta suomalaiselta kuvittajalta.
(Nimi ottaa vastaan kuviasi nimimagazine@gmail.com)

Tässä kauan odotettu haastattelu Sami Havialta.
Hyvää joulua.

-O


_______

Nimi/alias:
Sami Havia

Ikä: 
28
 
Paikkakunta(maanosa): 
Helsinki
 
Aloitusvuosi: 
Siitä lähtien kun kynä on pysynyt kädessä.
 
Miten löysit tyylisi?:
En ole ihan sataprosenttisen varma olenko vieläkään löytänyt sitä, mutta kieltämättä tällä hetkellä tuntuu että olen saanut kiinni jostakin punaisesta langasta josta vetää. Monien mutkien kautta tähän ollaan tultu. Ennen työskentelyni oli pääasiallisesti idealähtöistä, hyvin pitkälle vietyä ajatusprosessia ennen itse teoksen toteuttamista. Tämän kaltainen tekotapa alkoi kuitenkin syödä itseään, koska potentiaalinen idea alkoi vesittyä jo ennen aikojaan jokaisen näkökulman läpikäyneen itsekritiikin myötä. Onnekseni pääsin pitkän rimpuilun jälkeen irti tällaisesta tekotavasta ja nyt olo onkin huojentunut. Nykyään teokset ja sisältö syntyy tekemisen kautta ilman sen suurempia keloja. Etukäteen tiedän suunnilleen vain mitä värejä haluan käyttää ja minkänlaisen tunnelman haluaisin luoda. Usein lopputulos on kuitenkin jotain aivan muuta :)
 
Miten kuvailisit tyyliäsi?:
Kai se on jonkinlainen sekamelska mm. surrealismia, informalismia, abstraktia expressionismia, sarjakuvaa ja maneereja. 
 
Inspiraationlähteet:
Musiikki, leffat, taide, pelit, piirretyt, lehdet, ffffound!...
 
Mitä välineitä käytät?:
Yritän olla mahdollisimman avoin kaikille materiaaleille, mutta pitkään olen kuitenkin maalannut akryyleillä koska se on niin vaivatonta. Ohenteeksi kelpaa vesi ja kuivumisajat on lyhyitä. Akryyleilla pystyy myös luomaan akvarellimaisia laveerauksia joita esimerkiksi öljyväreillä ei pysty tekemään. Rohrer & Klingnerin tussit on hyviä ja tietty sumi-ink. Lyijykynät, hiilet, hiusterät ja japanilaiset siveltimet.
 
Ikimuistoisin hetki puuhatessa?:
Yksittäistä hetkeä en osaa sanoa, mutta yleensä sellainen on mahtavaa, kun aika katoaa töitä tehdessä. Tuntien puuhastelun jälkeen eteen on ilmestynyt juttuja joista ei oikein osaa sanoa mitään, mutta tietää että sitä on ollut hirvittävän hauska tehdä. Parasta on myös se kun on työhuoneella ja tietää ettei ole kiire minnekään.
Voi rauhassa fiilistellä, selailla kirjoja ja kuunnella musaa ja tehdä töitä jos siltä tuntuu.
 
Terveiset Nimen seuraajille?:
Tehkää juttuja jotka tuntuu hyvältä. Muistakaa myös hypätä välillä tuntemattomaan koska se virkistää. Ei ne tutut ja turvalliset jutut minnekään katoa.













Sami Havia link

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Puhi -Kollektive : Bujahuli, Knut, Harma, Somaruno

hoopo mönjänen alias buja huli
21
:tre
pienestä lähtien tykännyt piirtää, vuosi sitten siirryin ulos.. kesää odotellessa.
---
somaruno
: 23
:etelä
silence is gold. ductape is silver.
----
:harma
: 22
:amazonia
"kirjoita siihen nyt vaikka, että sattuuhan sitä öhh.. en mä tiedä oikeastaan, että sattuuko vai ei."
---
knut
:23
:**
*********  ****** ****** ****!
-----








Löydetty olemasta: The urban icon.







lauantai 4. joulukuuta 2010

Palloilua.

Nimi edustaa minulle montaa asiaa, mutta pääosin kyse on taiteesta.
Oheessa Pallon haastattelu. Koitan pitää jatkossa haastattelu per kuukausi -linjaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~


Nimi/alias: Pallo
Ikä: Sen verran vanha, että pojat kutsuvat kylillä jo sedäksi.
Kunta: Suomi
Vuosi: Vuonna 2000 oli varmaan se minun surullisen kuuluisa ensimmäienen graffitikokeilu...

Tyylisi?:
Kurkistin sängyn alle.

Kuvaile:
Sympaattinen yritys olla pelottava.

Inspiraatio:
Internet ja kuvakirjat. Jotkut paikat myös inspiroi. Tykkään mennä "paikoille" pää tyhjänä ja sitten inspiroitua jostain siellä olevasta jutusta.

Välineet?:
Alustansuoja-aine, lateksimaalit, Bilteman harrastajan maalit ja kaikken merkkiset muut spraymaalit.

Ikimuistoisin hetki?:
Usean tunnin yksiolon jälkeen autiossa tehtaassa, minulle tuli tunne että joku katselee...
Katsoin ympärilleni, mutta mitään ei näy eikä kuulu. Jatkan puuhiani mutta tunne ei vaan katoa, kunnes katson jalkojeni juureen missä istuu pieni kissa, joka sanoo: "miiiiiiiau"
PELÄSTYIN NIIN SAATANALLISESTI! Pulssi pomppasi 300 sataan, kaikki tavarat lensi kädestä ja kissa eikun kiehnäämään jalkaa "miau miau" 
Lähdin juosten karkuun ja kissa tassuttelee perässä. Kesti lähes tunnin ennen kuin sain kissan hätistettyä ja kerättyä jälleen itseni.
Elämäni miehekkäimpiä hetkiä.

Terveiset:
Pistä pipo päähän siel on pakkasta.